Lähipoliisitoiminnasta Suomessa
Sana lähipoliisi on kummitellut poliisihallinnon terminä toistakymmentä vuotta. Sana ei saanut alussa kovin hyvää vastakaikua poliisihenkilöstön piirissä. Monet rinnastivat sanan lähihoitajaan ja pelkäsivät todellakin joutuvansa poliisitehtävien lisäksi hoitajan hommiin, sosiaalivirkailijaksi, nuoriso-ohjaajaksi jne. Yhtenä selityksenä oli se, että joku nimi tälle uudelle toimintamallille pitää saada ja kaikessa kiireessä nimi lainattiin yllätys, yllätys Ruotsista; närhetpolisen. Aluksi puhuttiin, että nimi muutetaan heti, kun parempi keksitään. Keksimisessä on mennyt niin kauan aikaa, että ei sitä enää voinut ja kannattanut muuttaakaan ja niin lähipoliisi-sana jäi pysyväksi käsitteeksi poliisihallintoon.
Lähipoliisitoimintamallia alettiin lanseerata Suomen poliisiin viime vuosituhannen lopulla. Mitä se lähipoliisitoiminta on? Monet meillä poliisihallinnossakin ymmärtävät sen varsin kapeasti ja monella eri tavalla. Jotkut pitävät sitä suhdetoimintana, toisille koulu-,päiväkoti-,messu yms. vierailut ovat lähipoliisitoimintaa. Joissakin poliisilaitoksissa toteutettu kortteli-, tai kummipoliisitoiminta on lähipoliisitoimintaa. Kaikki edellä mainittu liittyy kyllä lähipoliisitoimintaan, mutta toimintamallin ideana oli nähdä asia vielä laajemmin.
Laajasti ymmärrettynä lähipoliisitoiminta rakentuu monista eri osatekijöistä. Tärkeimmät ”kivijalat” ovat rikosten ennalta estäminen, sidosryhmäyhteistyö, ongelmanratkaisu, analyysit ja matalarakenteinen poliisiorganisaatio.
Idea on, että poliisi taistelee yhdessä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa rikollisuutta ja muuta häiriökäyttäytymistä vastaan. Poliisilla pitää olla kansalaisten ja yhteisön laaja tuki takanaan. Tässä suhteessa ei pitäisi olla ongelmaa, jos on luottamista viimeiseen kyselytutkimukseen instituutioiden luotettavuudesta. Suomen kansa luottaa kyselyn mukaan eniten poliisiin ja puolustusvoimiin.
Keskeisin painostus on rikosten ja häiriöiden ennalta ehkäisyllä. Se on eräänlainen yläkäsite. Rikoksien ennalta estämistä voi toteuttaa monilla eri tavoilla. Yksi keino on rakentaa lähiympäristöä turvallisemmaksi. Lisätä esimerkiksi valaistusta puistoihin ja muille yleisille paikoille. Erilaisilla kaavoitusratkaisuilla, yhdyskuntasuunnittelulla voidaan vähentää ns. pimeitä nurkkia ja parantaa niin autojen kuin jalankulkijoiden kulkuväylien turvallisuutta jne. Tavoitteena on viihtyisä ja turvallinen asuinympäristö.
Yksi osa lähipoliisitoiminnassa on hyvät suhteet ympäröivään yhteisöön. Yhteistyö erilaisten järjestöjen, kansalaisten muiden viranomaisten kanssa on tärkeää.
Analyysit on keino, millä poliisi voi tehostaa omaa toimintaansa. Erilaisilla analyyttisillä keinoilla voidaan saada selville syitä erilaisiin turvallisuusongelmiin. Sitten näitä ongelmia voidaan ratkaista yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Analyysitoiminta ja ongelmien ratkaisu ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa.
Poliisilaitosten organisaatiorakenteet pitäisi olla selkeitä ja matalia. Organisaatioiden tulisi olla joustavia ja niiden pitäisi pystyä vastaamaan mahdollisimman nopeasti toimintaympäristön muutoksiin.
Suomen poliisi toimii edelleen aika suurelta osin perinteisellä tavalla. Erityisen tärkeää on, että jokaisen yksittäisen poliisimiehen oma ajattelumalli kallistuisi entistä enemmän lähipoliisi- toimintamallin suuntaan. Ei riitä, että muutamat poliisimiehet toimivat tällä tavalla. Lähipoliisi-filosofia ja ajattelumalli on jo vuosia liitetty osaksi peruspoliisitoimintaa ja sitä kautta se pikku hiljaa ”valtaa” alaa Suomen poliisissa. ”Iso laiva kääntyy hitaasti”.
komisario Hannu Jäppinen
Takaisin | Tulosta sivu
){kind=link}